Rizk tarjoaa 1000€ parhaan runon kirjoittajalle

Parhaiden online-kasinoiden luokitus 2020:
  • CASINO-X
    CASINO-X

    1. sija sijoituksessa! Valtavat jättipotit!

  • JOY CASINO
    JOY CASINO

    2. sija sijoituksessa! Luotettava kasino.

Anna runosuonen sykkiä ja voita 1 000 euroa

Rizk on päättänyt yllättää pelaajansa jälleen kerran, tällä kertaa teemana toimii nurkan takana kurkistava isänpäivä. Isänpäivän kunniaksi sinulla on mahdollisuus päästää luovuutesi valloilleen ja runoilla kaunis loru isällesi. Samalla voit voittaa itsellesi 1 000 euroa ilmaisrahaa. Jos runosuoni ei sykkinyt aikaisemin, ehkä tämä porkkana auttaa sisäisen taiteilijasi vapautumista. Tartu siis härkää sarvista ja rustaa runosi valmiiksi ennen isänpäivää.

Rizk 100 € bonus ja 50 ilmaiskierrosta. Pelaa nyt

Runo saa olla mitä tyylilajia tahansa, kunhan se on itse keksitty. Kilpailuun osallistuminen onnistuu 12. marraskuuta kello 23:59 asti, joten aikaa ei ole tuhlattavaksi! Kilpailuun osallistuminen onnistuu seuraavasti:

  1. Luo ilmainen pelitili tai kirjaudu jo olemassa olevalle pelitilillesi
  2. Siirry Rizkin pelisivustolle linkkimme kautta ja klikkaa itsesi kampanjaan Rizk Insider painikkeen avulla.
  3. Anna luovuutesi kukoistaa ja kirjoita runo kampanjan alareunassa näkyvään kommenttikenttään. Runon valmistuttua klikkaa ”ilmoittaudu mukaan”.


Rizk 100 € bonus ja 50 ilmaiskierrosta. Pelaa nyt

Rizkin vaativa raati tulee valitsemaan parhaan runon, jonka kirjoittaja voittaa mehevät 1 000 euroa ilmaisrahaa. Lisäksi lohdutuspalkintona jokaiselle kilpailuun osallistuneelle annetaan 10 ilmaiskierrosta. Ilmaiskierrokset löytyvät palkinnot osiosta 13. marraskuuta kello 17:00 mennessä. Vaikka et olisikaan kilpailun voittaja, voit saada runollesi mainetta ja kunniaa, sillä Rizk julkaisee osan runoista heidän Insider –sivullaan kampanjan loputtua. Runokilpailijan voittajaan ollaan yhteydessä sähköpostitse 14. marraskuuta voitto lisätään kilpailun voittajan pelitilille.

Mitallisen runon kirjoittamisesta

Riimi eli loppusointu on mitallisen runon tunnusmerkillisin piirre. Monelle runon lukijalle loppusointu on vielдkin runon merkittдvin ulkoinen tunnusmerkki.

Varhaisin runous perustui runomittaan, loppusointuja ei ollut. Vasta 5. vuosisadan uskonnollisesta runoudesta alkoi esiintyд riimejд, jotka yleistyivдt sitten muuhunkin lyriikkaan. Suomessa vapaamittaisuus eli ns. moderni runous lцi itsensд lдpi 1950-luvulla. Se tuli kirjallisuuteen niin voimakkaasti, ettд loppusoinnut suorastaan julistettiin pannaan, ja vielд tдnддnkin niiden kдyttдminen vaikuttaa jotenkin vanhanaikaiselta.

Riimejд kдytetддn nykyддn lдhinnд iskelmien ja laulujen sanoituksissa sekд tilapддrunoissa, jotka usein pyrkivдt huvittavaan vaikutukseen. Monelle kuitenkin loppusoinnullinen runo on yhд sitд ainoaa oikeaa runoutta.

Suomalaisessa kirjallisuudessa on monia mitallisen loppusoinnullisen runon virtuooseja – Eino Leino, Otto Manninen, Aaro Hellaakoski, Kaarlo Sarkia ja Lauri Viita esimerkiksi. He veivдt aikoinaan taidon niin pitkдlle, ettд sitд on vaikea ylittдд. Silti jokainen voi riimitellд, vaikkei pyrkisikддn varsinaisiin korkeisiin taiteellisiin saavutuksiin. Riimittely ei ole runoilemista, mutta se voi olla mukava harrastus ja siitд on kдytдnnцn hyцtyдkin. Tilapддrunoja ja -riimejд voi kдyttдд tervehdyksissд, kronikoissa, lahjapaketeissa ja vieraskirjoissa. Voi kirjoittaa karonkkarunoja, sanoittaa lauluja ja laatia vaikka matkakertomuksia.

Kirjoittajan on hyvд tuntea edes jonkin verran runousoppia, sillд siitд saa tukea silloin, kun tekstin tekemisessд syntyy ongelmia. Teorian pohjalta voi tarkastaa rytmiin ja runon etenemiseen liittyviд asioita, ja lukemalla runoja tarkkaan saa uusia oivalluksia omaankin kirjoittamiseen.

Loppusointu

Loppusointu eli riimi on kahden tai useamman sдkeen lopputavujen sointumista keskenддn. Ддnneyhtдlдisyys alkaa soinnun ensimmдisestд vokaalista ja se sisдltyy painolliseen tavuun. Loppusoinnut ovat tavallisesti yksi- tai kaksitavuisia, esim. yц: tyц ja pallo: kallo, mutta yleisiд ovat myцs kolmitavuiset, esim. hallita: vallita. Nelitavuiset ovat jo harvinaisempia, esim. ateria: materia.

Hyvin usein, varsinkin aloittevalla riimittelijдllд, loppusoinnut ovat odotuksenmukaisia, ns. kesyjд riimejд. Tдllцin riimi muodostuu joko sanojen viimeisestд vokaalista, esim. laiva: keula tai samaan sanaluokkaan kuuluvista sanoista, esim. tyц: yц tai minд: sinд. Viimeksimainitut riimit, joissa kokonaiset sanat sointuvat, ovat yleensд periaatteessa suositeltavampia. Parhaina loppusointuina pidetддn kuitenkin eri sanaluokkiin kuuluvia sanoja, esim. vatsasta: katsasta: patsasta tai etsiд: metsiд. Tдllainen sanojen taivutusjдrjestelmддn perustuva soinnuttelu onkin tyypillistд suomen kielelle, jossa on vдhдn yksitavuisia rimmaavia sanoja.

Paitsi yksittдisiд sanoja, loppusointuna kдytetддn ns. jakoriimiд, jakosointua: katoamaan: satoa maan; pianon: pian on; taas toi: haastoi; kцysin sen: lцysin sen.

Joissakin kielissд esiintyy myцs ns. silmдriimejд, sanoja jotka sointuvat yhteen kirjoitusasultaan mutta eivдt ддntдmykseltддn. Myцs suomessa on joitakin tдllaisia tapauksia, mutta ne liittyvдt jakoriimiin. Kysymyksessд on sanan loppuhenkosen aiheuttama ддntдmyksellisyys: lie nyt (ддntyy lien nyt): vienyt; vielґ on (ддntyy viell on): kielon.

Joskus runon tekijдt ovat jakaneet sanankin riimiksi. Nдin esimerkiksi Kaarlo Sarkia. Poikkeuksetta tдtд tapaa on arvosteltu, mutta kieltдmдttд se saa aikaan ainakin koomisen vaikutuksen kuten Juice Leskisen laulussa Soi Pieksдmдen asemalla blues:

Niin ne sortuvat kuvitellut rakenteet,
on soittoniekat kotiin lдhteneet.
On kuin turboton Ros-
berg Pieksдmдen asemalla blues.

Loppusoinnun tehtдvд runossa on moninainen. Se sitoo yhteen sдekokonaisuuksia ja saattaa siten yhdistдд erilaisia asioita ja ajatuksia, aiheuttaa erддnlaisen yllдtyksen ja sen kautta oivalluksen: (Jukka Parkkinen)

Riimi ei ole irrallinen runon merkityssisдllцstд. Kun munan tilalla on muno ja edellд puhutaan rikkeettцmyydestд, saadaan aikaan koominen vaikutelma. Lisдksi muna-sanan loppu-a:n vaihtuminen o:hon liittдд sen mielikuvana pyцreддn kananmunaan.

Riimi vie myцs runon sisдltдmдд ajatusta eteenpдin ja tukee runon musikaalista vaikutusta.

Piirittдд mun unen levдt
kaislain urut hymisevдt,
keltaviidat kummat huojuu
mustat unimarjat nuojuu,
kцynnцstдjдt punoo paulaa,
vддntдд unen noitavanteet,
sitoo nilkat, vyцttдд ranteet,
kietoo uumat, kiertдд kaulaa,
kalat kummalliset kuiskii,
silmiдni hipoilevat,
ruokohuilut sorisevat,
laine liikahtaa ja laulaa,
hiljaa, unelias, velloin
soittaa raakunkuorikelloin
[- – -]
(Kaarlo Sarkia: Unen kaivo)

Sarkia kдyttдд riimeinд runossaan liikettд kuvaavia sanoja huojuu, nuojuu, hipoilevat, velloin, jotka luovat vaikutelman veden ja kaislojen liikkeestд. Samaan sointuisuuteen liittyvдt alkusointuiset sanat kietoo uumat, kiertдд kaulaa,/ kalat kummalliset kuiskii ja laine liikahtaa ja laulaa. Sanavalinta tukee runon ajatussisдltцд ja piirtдд lukijan silmiin elдvдn kuvan.

Riimi voi myцs pyrkiд pelkдstддn huvittamaan. Erityisesti lastenrunoissa loppusointu voi ohjailla koko runon kulkua ja siten syntyy koominen ja absurdi vaikutelma. Nдin jдrjestyvдt mm. monet hцlynpцly- eli nonsense-runot.

Olipa kerran akka,
jolla oli kissa ja takka
ja iso kangaspakka
ja pieni tilkkuvakka.

Ja jos yhд elдд se akka,
on hдnellд kissa ja takka
ja pieni kangaspakka
ja iso tilkkuvakka.
(Kirsi Kunnas: Hanhiemon iloinen lipas)

Riimit jдrjestyvдt runossa joko pareittain tai riimisarjoiksi. Ei ole yhdentekevдд, miten riimit sijoittuvat, sillд jдrjestys vaikuttaa rytmiin ja sitoo myцs sдkeitд ajatuksellisesti yhteen.

”Siisti tдytyy aina olla!”
sanoi kissa hietikolla. –
Raapi pддlle tarpeenteon
pienen, sievдn santakeon.
(Lauri Viita: Moraali)

Viidan runossa on kaksi loppusointuparia eli olla: hietikolla ja tarpeenteon: santakeon. Riimirakennetta havainnollistetaan tavallisesti kirjaimilla siten, ettд keskenддn sointuvat riimit merkitддn samalla kirjaimella. Moraali-runon riimikaava on siis aabb.

Ikkunaani soittaa
sade toukokuun.
Suvi armas koittaa,
paisuu silmut puun.
(Einari Vuorela: Toukokuun sade)

Vuorelan runossa ovat loppusointuparit soittaa: koittaa ja toukokuun: puun. Ne sidostuvat toistensa yli ja muodostavat kaavan abab. Rytmillisesti runot eroavat toisistaan siten, ettд Viidan runo tekee nopeatempoisemman vaikutelman kuin Vuorelan verkkaisemmin etenevд.

Jos runo noudattaa tiukasti kaavaa, ja loppusoinnut ovat tiheдssд, eikд vaihtelua ole, rytmi saattaa tulla hakkaavaksi. Monet runoilijat ovatkin tдmдn vдlttддkseen sijoittaneet loppusointuja kauemmaksi toisistaan.

Nouse, lennд
siltaa sinen!

Siivellinen
kunpa oisin!

Tee siis toisin:
rдmmi saloon!
(Lauri Viita: Kaksi tietд)

Tдmдn runon riimikaava on abbccdda. Vaikka sдkeet ovat lyhyitд, 1-3 sanaisia, riimijaon ja sдkeenylitysten (ensimmдisessд, toisessa ja kolmannessa sдkeistцssд lause jatkuu loppusointurajan yli) ansiosta runo kulkee, eikд siinд synny hakkaavaa vaikutelmaa. Loppusointujen lisдksi runous kдyttдд myцs sisдsointuja ja alkusointuja. Alkusoinnut ovat tuttuja Kalevalasta: Mieleni minun tekevi/ aivoni ajattelevi/ lдhteдni laulamahan/ saaґni sanelemahan. Sisдsointu on sдkeen sisдllд oleva riimi. Esimerkkinд katkelma Kaarlo Sarkian runosta:

Kadun melskeeseen, elon helskeeseen,
sen hyцrintддn ja pyцrintддn
minut imee syцveri villi.

Puolisoinnuksi sanotaan riimiд, joka ei ole tдydellinen, vaan sointuu vain osittain. Kansanlauluissa on kдytetty usein tдllaista ”alkeellista” tapaa:

Lдksin minд kesдyцnд kдymддn
siihen laaksoon, kussa kuuntelin pдivдд,
kussa lintuset laulaa,
metsдkanatkin pauhaa,
ja mun syцmmeni etsi lepoa ja rauhaa.

Tдmд ei ole kovin suositeltava tapa, vaikka esimerkiksi lauluissa sitд kдytetддn nykyддnkin usein. Kunnianhimoiset sanoittajat pyrkivдt kuitenkin tдydellisiin sointuihin.

Erilaisia runomuotoja

Loppusointurakenteen voi runoilija valita vapaasti. Tosin on olemassa joitakin runomuotoja, jotka vaativat mддrдtyn riimitystavan. Tдllaisia ovat mm. sonetti, ottave rime ja limerikki. Sonetti on 14-sдkeinen runo, jossa on kaksi neli- ja kaksi kolmisдkeistд sдkeistцд. Ne noudattavat yleensд riimikaavaa abba abba cdc dcd.

Ottave rime eli stanza on kahdeksansдkeinen useampisдkeistцinen runo, jonka sдekaava on abababcc. Suomalaisista sonetin kirjoittajista mainittakoon vaikka V.A. Koskenniemi, Einari Vuorela ja Kaarlo Sarkia. Stanzaa on kдyttдnyt mm. Eino Leino.

Limerikki on viisisдkeinen runomuoto, jota tilapддruno ja lastenlyriikka on kдyttдnyt hyvдkseen. Sen tunnetuin kirjoittaja on englantilainen Edward Lear. Suomessa mm. Kirsi Kunnas ja Ilpo Tiihonen ovat tehneet limerikkejд. Runon kaava on aabba. Ensimmдisessд sдkeessд nimetддn yleensд paikka, josta runon henkilц on kotoisin, viimeisessд sдkeessд on yllдttдvд kддnnne.

Vanha tдti joka asusti Nokalla
tuli julkuksi hernerokalla:
Pisti rokkaansa niin paljon ruutia
ettд talon sai roskiin luutia.
Piti maustaa vain artisokalla.
(Ilpo Tiihonen: Ei-Kaj Plumps)

Runomitat

Runon rytmi perustuu sanan tavujen painoon ja laajuuteen. Suomen kielessд sanan pддpaino on ensimmдisellд tavulla, sivupaino kolmannella tai neljдnnellд tavulla.

Perinteisesti runous jaetaan mддrдmittaiseen ja vapaarytmiseen lyriikkaan. Mitallisessa runoudessa, joka on yleensд myцs riimillistд eli loppusoinnullista, runon tahtia sanotaan runomitaksi eli metrumiksi. Se muodostuu painollisten ja painottomien tavujen vaihtelusta. Tдtд tavallisesti havainnolistetaan merkitsemдllд painollinen tavu X’:llд ja painoton X:llд. Seuraavassa painolliset tavut on lihavoitu .

Sдe eli runon yksi rivi jakautuu tavuryhmiksi, joita sanotaan runojaloiksi. Ne ovat runomitan tahtiyksikцitд. Yhdessд runojalassa on aina yksi painollinen ja yksi tai kaksi painotonta tavua. Laskevaksi mitaksi sanotaan runojalkoja, joissa paino on ennen painotonta tavua, nouseviksi niitд, joissa paino on runojalan lopussa.

Runojalkojen nimet tulevat kreikasta. Laskevia runojalkoja ovat kaksitavuinen trokee (X’X) ja kolmitavuinen daktyyli (X’X X), nousevia kaksitavuinen jambi (X X’) ja kolmitavuinen anapesti (X X X’ ). Laskevat runojalat ovat suomen kielelle tyypillisiд, esim. kansanrunous kдyttдд yleensд trokeeta mittanaan.

Yli ja|lavan ur|pujen kel|lertдvдin
sade ke|vдttд kan|taen lan|keaa.
(Saima Harmaja: Kaipaus kevдtsateessa)

Runomitta muodostuu yhdestд tai useammasta sдkeestд. Kun sen esimerkiksi lukee ддneen, havaitsee runojalkojen aiheuttaman nousevan ja laskevan rytmin. Rytmiin vaikuttavat runojalkojen lisдksi myцs tauot. Sдkeen sisдllд olevaa taukoa sanotaan tahtilevoksi eli kesuuraksi. Se rytmittдд runoa ja sen ajatuskulkua.

Olen verkon silmдssд kala.|| En pддse pois:
ovat viiltдvдt sдikeet jo syvдllд lihassa mulla.
(Uuno Kailas: Verkossa)

Myцs sдkeen loppuun syntyy runoa luettaessa pieni paussi, vaikka lause jatkuisikin sдerajan yli. Tдtд jatkumista sanotaan sдkeenylitykseksi tai -murrokseksi (ks. edellд Viidan runoa Kaksi tietд). Se vaikuttaa olennaisesti runon rytmiin, rikkoo sen, mutta onnistuessaan myцs piristдд sitд. Kun lause on jaettu kahdelle riville, lukija saattaa myцs joutua korjaamaan ensimmдisen sдkeen tuomaa miellettд luettuaan toisen sдkeen.

Ikkunat verhoo jo illan
harmaja hдmy.
Korvalla sillan
laannut on rastasten rдmy.
(Otto Manninen: Mennyt pдivд)

Ensimmдisessд sдkeessд ikkunat vaikuttaa subjektilta eli lukija ajattelee, ettд ikkunat verhoavat illan. Toinen sдe paljastaa, ettд pдinvastoin illan hдmy verhookin ikkunat. Tдllainen monimielisyys on tyypillistд runoudelle. Kyseessд on myцs kielikuva eli metafora, joiden kдyttц on myцs hyvin tyypillistд lyriikalle. Usein runo voi perustua jopa yhteen kuvaan ja runon teho on sen tuomassa vaikutelmassa.

Miten runo kertoo

Kun proosateksti pyrkii kertomaan jonkin tarinan, runo on yleensд erддnlainen silmдnrдpдys, joka vangitsee jonkin hetken tunnelman ja vдlittдд sen tunteen lukijalle. Lyyrinen runo on usein ikддn kuin paikallaan pysyvд kuva, se kдyttдд preesenmuotoa ja on minдkeskeinen.

Ruislinnun laulu korvissani,
tдhkдpдiden pддllд tдysikuu;
kesдyцn on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsдn tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon pдivд hukkuu,
siinto vaaran tuulisen mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistд sydдmeni laulun teen.
(Eino Leino: Nocturne)

Runotyyliin kuuluu kuitenkin myцs kerronnallisuus ja nдytelmдllisyys. Yleensд ne sekoittuvat muuhun runolliseen ainekseen, mutta joskus kertovat ja draamalliset piirteet korostuvat voimakkaasti.

Oli loimuava takka.
Oli tyttц.
Oli akka.

Soma puheitten sдvy.
Tuli yц. –
Olin vдvy.
(Einari Vuorela: Vдvy)

Tдssд runossa kerrotaan vдhillд sanoilla paljon. Ensimmдisessд sдkeistцssд maalataan maisema ja luodaan jo jдnnite, joka laukeaa lopussa – tдmдn runon rakenne onkin lдhellд novellia. Toisessa sдkeistцssд kerrotaan miehen ja talonvдen kohtaaminen ja nдytetддn kulkijan mielenkiinnon kohde: hдn havaitsee ensin tytцn, vasta sitten akan. Lopussa esitetддn suhteen lдmpiдminen. Ratkaiseva tapahtuma kuitataan ajatusviivalla.

Draamallinen runo kдyttдд dialogia joko osana runoa tai se perustuu sille kokonaan.

– Miten, armas, lцysit talon tддn?
– Nдin tulen tuikkivan yhtenддn.

– Miten saavuit yli aallokon?
– Minд keinuin venheessд kuutamon.

– Kuinka pддsit, kun vastatuuli nous?
– Tuhat airoa venhettдni sous.

– Kuinka oveni sinut pддstikin?
– Sen lдvitse sinulle kuiskasin.

– Miten itse sinuun suostunut lien?
– Me kasvoimme varrella saman tien.

– Me olemme ohi kulkeneet.
– Ja silloin aina hymyilleet.
(Einari Vuorela: Lapsuustoverit)

Runon tehokeinoja

Suomen kielen sanajдrjestys on suhteellisen vapaa verrattuna muihin kieliin. Suorasanainen kirjallisuus kдyttдд yleensд sanajдrjestystд, jossa subjekti on ennen predikaattia, adjektiiviatribuutti ennen pддsanaansa ja verbin mддritteet pддsanan jдljessд. Loppusoinnullisessa mitallisessa runoudessa sensijaan sanajдrjestys on usein normaalikielestд poikkeava. Tдmдn aiheuttaa paitsi pyrkimys runolliseen ilmaisuun – varsinkin varhemmassa runoudessa – myцs riimi. Parempi kuin tavara on mieli altis, avara. Jos tдmдn Mika Waltarin Kieku ja Kaiku-riimityksen kддntдisi tavalliseksi lauseeksi, se kuuluisi: Avara, altis mieli on parempi kuin tavara. Yleiskielestд poiketen runossa ovat ensimmдisinд verbin mддritteet, sitten predikaatti, subjekti ja lopuksi atribuutit pддsanansa jдljessд. Nдin analysoituna sдepari tuntuu sotkuiselta, mutta sen sanoman ymmдrtдд vaivatta.

Toisto ja kerto ovat lyriikalle tyypillisiд piirteitд. Ne korostavat runon laulullisuutta ja antavat sille rytmiд.

Vain pieni kansanlaulu,
ja sanoja ei ole ollenkaan,
vain pieni kansanlaulu,
ei sanoja ollenkaan,

vain tuoksua mintun ja ruusun,
jota tuuli kantaa tullessaan,
vain tuoksua mintun ja ruusun
tuo tuuli tullessaan,
[- – -]
(P. Mustapдд: Kansansдvelmд)

Nyt se laulaa,
se laulaa vain itselleen,
se laulaa vielд kerran.
Ja puro jo lehtiд kuljettaa.
On talveen matkaa vain hiutaleen verran.
(Jukka Itkonen: Taneli Harmaisen syksy)

Kansanlauluissa ja iskelmissд on refrengi eli kerto hyvin yleinen. Sen merkitystд ja vaikutusta kuvaa hyvin se, ettд usein vain kerto jдд jostakin laulusta mieleen. Se saattaa jopa jддdд elдmддn itsenдisesti, kuten Irwin Goodmanin lause ei tippa tapa, ja дmpдriin ei huku.

Parodioivissa ja ironisoivissa runoissa kдytetддn usein kolmi- ja nelitavuisia riimejд ja riimisarjoja, sillд ne tekevдt koomisen vaikutuksen.

Kauheessa kiireessд Kaamasen tiellд
lдhteellд Masa joi kauhasta,
sillд sen tдytyi taas kapseli niellд,
kun vaivasi niin eturauhasta.
Mattsoni lausui: On lahonnut kцlisi
. Ikдmiesryhmд tдд pirssissд mцlisi.
Sitten jo mentiin, ja penkka vain pцlisi
matkalla pohjoiseen.
(Juha Vainio: Matkalla pohjoiseen)

Kirjoittajan on valittava loppusoinnut, jotka eivдt ole ristiriidassa runon tai laulun sisдllцn kanssa. Vakavaksi tarkoitetusta runosta voi tulla helposti koominen, harvemmin pдinvastoin.

Erisnimen kдyttдminen loppusointuna antaa joskus huvittavan sдvyn koko runolle:

Impi Lempi Taivainen
ruusu suven kaukaisen
vetдд taideunta.
Sataa, sataa lunta.
(Lauri Viita: Dolce far niente)

Jyrki, Jyrki,
дlд tyrki,
Jyrki tee joskus miehen tyц.
(Juice Leskinen: Jyrki-boy

Vielдkц muistatte Limperin Hilman,
koulumme oppilaan niin herttaisen?
Mukanaan aina toi kauneimman ilman,
mietimme ken tekee valloituksen.
(Veikko Lavi: Limperin Hilma)

Koominen vaikutelma syntyy usein myцs poikkeuksellisen nдkцkulman tai kielen kдyttдmisestд. Esimerkiksi slangi tai murre voi onnistuneesti kдytettynд tuoda hauskoja ja tuoreita riimejд.

Tummuvat Kumpulan skutsit
ja Pasila pimenee
ja Maailmanpyцrдssд mutsit
pentujaan peittelee.
(Ilpo Tiihonen: Stadissa sataa)

Slangia kдyttдneistд runoilijoistamme kuuluisin lienee Arvo Turtiainen. Murrerunoilijoista ovat tunnetuimpia Rauman murretta kдyttдnyt Hj. Nortamo ja savoksi kirjoittanut Kalle Vддnдnen.

Murretta on vaikea kirjoittaa, sillд se on puhekieltд, eikд sillд ole vakiintunutta kirjoitusasua. Jos murreruno ”ддnnekirjoitetaan” hyvin tarkkaan, sitд on hankala lukea.

Poikkeuksetta murrerunot ovat humoristissдvyisiд:

Mut viivyppд vielд siinд kuistilla vдhд,
siinд seiso ja kahtele, kuuntele vaen.
Et muulon voe mualimoo semmojsta nдhд
ku iltana kesдsel laavantaen.
Nii ouvosti syцmmessд pannoo,
sieltд niinkuj jottai pyrkis poes
tae ihan niinkum mielessд jottai oes,
jota jollennii pitдjs sannoo -.
(Kalle Vддnдnen:Laavantae-ilta)

Sanaleikit ja sanojen homonymia tuovat runoon monimielisyyttд ja huumoria:

Tyhjдksi jдi kдmmen tдд,
joka tahtoi sua helliд.
Elдmд mua hдmmentдд
kuin suuri kauha velliд.
(Jukka Parkkinen)

Syvдllisin jengissд,
sammakko,
on hengissд ja voi hyvin
jдrven pohjimmaisena,
nдkinkengдn vuokralaisena.

Sen elдmд on iisiд.
Se laatii rokkibiisiд,
jonka levylle voi kurnuttaa,
kevддllд
kun rintaa jurnuttaa.

Pahin riesa sammakon mielestд
on kevддllд satakielestд:
silloin vaikka millд hinnalla
on sammakon oltava pinnalla.

Kaivautuen lietteeseen
sammakko turvautuu mietteeseen:
– Satakielen laulu ei kuulosta hyvдltд.
Se ei lдhde tarpeeksi syvдltд.
(Jukka Itkonen: Raparperitie)

Runoa tekemддn

Loppusoinnullisen runon kirjoittaminen ei ole pelkдstддn riimittelyд tai sorminдppдryyttд, mutta niitдkin taitoja tarvitaan ja niitд voi kehittдд. Kaikessa kirjoittamisessa on lukeminen tдrkeдд. Suomalainen lyriikka on aarreaitta ja lцytцlaari asiasta kiinnostuneelle: P. Mustapдд tarjoaa laulunomaisia, Otto Manninen ironisia, Kaarlo Sarkia loppusointujen runsaudesta pullistelevia runoja.

Kaikenlainen kirjoittaminen vaatii paitsi taipumuksia, myцs harjoittelua. Kirjailijat harjoittelevat kirjoittamalla, mutta riimillistд runoa kirjoittavan on myцs kuunneltava, sillд suurin osa lauluista on loppusoinnullisia.

Kirjallinen nautinto perustuu paljolti lukijan yllдttдmiseen. Odotuksenmukaisuus tekee tekstistд latteaa ja epдkiinnostavaa. Siksi olisi pyrittдvд lцytдmддn tuoreita ilmauksia, uusia riimejд ja uusia kuvia. Kesyt riimit on julistettava pannaan. Sellaiset helpot ja kuluneet loppusoinnut kuin soit: voit: toit: loit; kaipuu: taipuu: vaipuu: haipuu eivдt yllдtд lukijaa. Skutsi: mutsi; iisi: biisi; hei, pojat!: leipojat; hiljaisen: kiljaisen ovat tuoreempia. Ja niitд on vielд keksimдttд vaikka kuinka.

Loppusointujen lisдksi mitallisessa runossa on tдrkeдд rytmi. Jos se ontuu, lukija huomaa virheen helposti, tuntuu kuin askelet menisivдt sekaisin ja joutuisi kipittдmддn tai harppomaan. Monet runot ja laulut on kirjoitettu jonkun olemassaolevan teoksen mittaan. Monella runolla voi olla sama runomitta ja silti ne tuntuvat aivan erilaisilta. Tдmд johtuu siitд, ettд runon lopulliseen vaikutukseen osallistuvat mitan ja loppusointujen lisдksi kaikki muutkin osatekijдt: valitut sanat ja runon sisдltц. Aloitteleva riimittelijд voi siis aivan hyvin ainakin aluksi turvautua jo olemassa olevaan runomittaan, jos epдilee runokorvaansa tai -jalkaansa.

Parhaiden online-kasinoiden luokitus 2020:
  • CASINO-X
    CASINO-X

    1. sija sijoituksessa! Valtavat jättipotit!

  • JOY CASINO
    JOY CASINO

    2. sija sijoituksessa! Luotettava kasino.

Arvostelut online-kasinoissa

;-) :| :x :twisted: :smile: :shock: :sad: :roll: :razz: :oops: :o :mrgreen: :lol: :idea: :grin: :evil: :cry: :cool: :arrow: :???: :?: :!: