Pinocchio Kolikkopeli Netissä

Parhaiden online-kasinoiden luokitus 2020:
  • CASINO-X
    CASINO-X

    1. sija sijoituksessa! Valtavat jättipotit!

  • JOY CASINO
    JOY CASINO

    2. sija sijoituksessa! Luotettava kasino.

Pinocchio kolikkopeli, Kulta Jaska ja monet muut hedelmäpelit pelattavissa netissä ilmaiseksi

Muut pelit

The True Sheriff

Netti casinot ovat yleistyneet, ja niiden mukana tulee myös liuta erilaisia ominaisuuksia, joita esimerkiksi grand casino helsinki ei pysty tarjoamaan. Näihin kuuluvat muun muassa bonukset, joita esimerkiksi uudet nettikasinot antavat uusille asiakkailleen. Jotkin casinot antavat myös ilmaista pelirahaa, jolloin uhkapelaajat voivat kokeilla slotseja ennen kuin panostavat peliin omaa rahaa. Myös slottien ilmaisversiot antavat mahdollisuuden tutustua kolikkopeleihin omassa tahdissa. No, jos kerta slotteja voi kokeilla ilman panosta, niin onko myös Kulta Jaska ilmainen? Kyllä, jotkin nettikasinot tarjoavat myös kasino bonukset, jolloin pelaaminen on vieläkin hauskempaa. Myös Pinocchio on upea kolikkopeli johon voi tutustua ilmaiseksi internetissä.

Tarjoaako Grand Casino Helsinki yhtä hienoja bonuksia kuin netti kasinot?

Niin sanotut ”oikeat casinot eivät jaa bonuksia, minkä takia monet uhkapelaajat kääntyvät netticasinoiden puoleen. Uudet asiakkaat saavat erilaisia bonuksia, joista nauttia kun he kokeilevat jotain tiettyä peliä, oli kyseessä sitten tunnettu hedelmäpeli tai jokin klassinen pöytäpeli. Pinocchio on jännittävä ja mielenkiintoinen hedelmäpeli, joka tempaisee uhkapelaajansa mukaan hauskaan maailmaansa. Värit, äänimaailma, hahmot ja symbolit luovat kaikki oman tunnelmansa, ja Betsoft selkeästi tietää pelinrakentamisen salat. Tämä slotti on valmistunut vuonna 2020 ja sen teemana on merkkiä. Peli pyörii 5 rullalla, ja se omaa 15 voittolinjaa. Tämä antaa uhkapelaajalle parhaat mahdollisuudet suuriinkin voittoihin. Uhkapelaaja voi itse valita panoksensa suuruuden, mutta max panos on . Omasta budjetistaan kannattaa aina olla tarkka, jotta vältytään harmilta. Mutta onko Betsoft ottanut huomioon ne ominaisuudet, jotka tekevät sloteista mahtavia?

  • Löytyykö pelistä villisymbolia korottamassa voittomahdollisuuksia?: kyllä
  • Pystyyköslotin voittoja ja panoksia hajauttaa: kyllä
  • Voiko hedelmäpeliä pelata ”autoplay” asetuksilla: kyllä
  • Onko hedelmäpelissä bonus systeemiä: ei

Kun vastaus on kyllä, on slotti pelaamisen arvoinen! Jännitys ei tule loppumaan kesken! Ja vaikka johonkin kohtaan vastaukseksi tulisikin ’Ei’, ei se tarkoita sitä, etteikö hedelmäpeli olisi mahtava peli. Sillä Pinocchio antaa kaikille uhkapelaajilleen samat mahdollisuudet tuottojen haalimiseen.

Muista tämä kun valitset nettikasinoa jolla pelata.

Netticasinoiden parhaat ominaisuudet ovat eittämättä niiden kaikki erilaiset kasino bonukset, joihin lukeutuu myös ilmaiskierrokset ja talletusbonukset. Netti kasinon valitseminen on tosin tärkeää, jotta kaikilta mielipahalta vältytään. Kun lähdet etsimään ensimmäistä casinoasi kannattaa valita sellainen, jonka ensimmäinen talletus on pieni, ja jonka arvostelut ovat hyvälaatuisia. Arvosteluita kannattaa lukea samantien useampi, mieluiten kolmelta eri sivustolta, jotta saat parhaan mahdollisen kuvan kasinon toiminnasta ja yleisestä laadusta. Huonon maineen saaneet kasinot kannattaa jättää väliin, koska web on tunnetusti myös huijareiden luvattu maa. Niin sanottu ”oikea kasino”, kuten esimerkiksi Grand Casino Helsinki, voi olla siinä mielessä olla parempi vaihtoehto. Mutta kyllä niitä luotettavia netti kasinoita löytyy. Bonukset ja muut ominaisuudet ovat yksi osa netti kasino elämystä, mutta toinen huomioitava seikka on myös asiakaspalvelun laatu. Jos se ei ole hyvä, ei netticasino kokemuskaan tule olemaan miellyttävä. Ainahan sitä asiakkaana toivoo, että netti casinolla pelaaminen toimii kuin junan vessa. Nyt kun olet tutustunut nämä pieniin neuvoihin, voit hyvillä mielin mennä tutustumaan nettikasino valikoimaan ja valita sieltä itsellesi ensimmäinen kasinosi. Kenties sinusta tulee seuraava miljonääri kun pelaat Pinocchio: a?

Elokuvahomppaa

Sivut

lauantai 9. tammikuuta 2020

Pinocchio (Pinokkio)

Vuoden vaihtumiseen liittyvissa lupailuissa menin taas huutelemaan reipastuvani Disney-klassikkojenkin katselussa seka kommentoinnissa, joten pitaahan sita edes alkuvuonna jaksaa yrittaa. No, eihan tama suinkaan mitaan pakkopullaa ole, vaan ihan mielellaan naihin seikkailuihin syoksyy, kunhan mielentila vain kohdilleen osuu. Valinta kohdistuu talla kerralla varhaisempaan tuotantoon ja niinkin kauas historiaan kurkotellaan, etta toisena teoksena klassikkosarjaan valikoitu ja vuonna 1940 valmistunut Pinocchio paasee vuoroon. Loogisesti ajatellen uuden Disney-vuoden voisi tietysti kaynnistaa silla ensimmaisella Lumikista kertovalla klassikolla, etenkin kun sekin samaisessa hyllyssa nokottelee, mutta tahan valiin alkujaan puisen pojan kasvumatka kohti ihmismaisempaa elelya tuntuu paremmin sopivan.

Minulle hahmo tuli aikoinaan tutuksi lahinna Samu Sirkan joulutervehdysten kautta, enka edes ole taysin varma, olenko joskus lapsuudessa varsinaisen klassikon kokonaisuudessaan nahnyt vaiko vain osittain. Runsas vuosi sitten Disney-suunnitelmia pohdiskellessani en tata elokuvaa listalle lisannyt, mutta sittemmin se on alkanut suuremmissa maarin kiinnostamaan. Luettujen juttujen perusteella niin moni pitaa Pinocchion tarinaa iki-ihastuttavana satuna ja elokuvaversiota Disneyn karkiteosten joukkoon kuuluvana, etta vakisinkin siina alkaa uteluttamaan. Ymmartaakseni pienemman porukan mielesta elokuva tuntuu olevan kuitenkin keskinkertainen ja osa jopa luokittelee teoksen lapsille sopimattomaksi tuomiten sen turmiollistakin toimintaa esittelevaksi. Naistakin syista tarina alkoi enemman kiehtomaan, joten katsellaanpa, paadynko ylistyskuoroon, ihan kiva -kerhoon vai jonnekin aivan muualle.

Toivomustahtosista ja rohkeampienkin pyyntojen toteutumisesta kertova kappale kuljettelee katsojaa satukirjojen keskelle, ja sopivasti eraan teoksen paalla Samu Sirkka sattuukin laulelemaan. Han lahteekin nopsasti kertomaan taannoista tarinaa, joka on vaikuttanut syvasti hanen omaan kasitykseensa toiveista ja kenties pienista seka suurista sydamistakin. Eraana iltana kohtalaisen kauan sitten tahtitaivas kovin kirkkaasti seka kauniisti tuikahteli ja pikkuiset jalat kuljettivat Samun saapumaisillaan olevan yon hiljentamaan pikkukylaan. Sirkkakaverin matkassa paastaan hipihiljaisia katuja kuljeskelemaan ja hieman loikahtelemaankin. Vain puusepanverstaan ikkunoista valoa loimottelee, mika innostaa Samua lahempaakin sisatiloja vilkaisemaan. Takkatulen lammin hehku on viluiselle matkalaiselle niin houkutteleva, ettei siina tohdi jaada oven ulkopuolelle vartoilemaan virallisempia kutsuja, vaan sinnehan kekaleiden punertavaan valoon kapsytellaan.

Samu saa lampoa luihinsa ja alkaa siina samalla ihmettelemaan seka ihastelemaan kekseliaiden seka varikkaiden kellojen, koriste-esineiden ja lelujen tayttamaa pajaa. Kaikki seinilta ja hyllyilta loytyvat kivat kapistukset ovat ilmeisesti jo hieman ikaantymaan ehtineen Geppetton vakertelemia. Samun silmat seisahtuvat eraalta hyllylta loytyvan marionettinuken kohdalla ja pitaahan sita kayda lahempaakin tutkailemassa. Hetkista myohemmin Geppetto astelee pajaansa mukanaan Figaro-kissa. Marionetti on viela viimeisia silauksia vailla oleva keskenerainen tyo, mutta eipa enaa pitkaan. Pari pisaraa maalia ja punaa poskiin, niin puupoika alkaakin olla valmis. Nimekseen veikea nukke saa Pinocchion ja Geppetto tahtoo naita syntymapaivia heti laululla ja tanssahtelulla juhlistella.

Leikki menee vahan ilkikuriseksikin, eika naista kepposista oikein voi Pinocchiota syytella, vaan saattaa olla, etta naruista nykiva kaskyttajakin on silloin talloin tuhmurointiin taipuvainen. Yleisen melskeen ja iloisen riemun keskella Geppetto esittelee Pinocchiolle myos toisen elainystavansa, eli pikkuisessa maljassa uiskentelevan Cleo-kultakalan. Ihan aamuyon tunneille saakka ei lahdeta tanssahteluja venyttelemaan, vaan soitot on pian soitettu ja potkottely kutsuu. Viimeisina iltapuuhinaan Geppetto rauhoittuu suurta piippuaan poltellen ja viela ennen uinahdusta jutustelee, miten mukavaa olisikaan, jos Pinocchio olisi ihan oikea poika.

Parhaiden online-kasinoiden luokitus 2020:
  • CASINO-X
    CASINO-X

    1. sija sijoituksessa! Valtavat jättipotit!

  • JOY CASINO
    JOY CASINO

    2. sija sijoituksessa! Luotettava kasino.

Silmat eivat aivan kiinni lupsahtelemaan ehdi, kun Geppetto havaitsee ikkunasta toivomustahtosen, mika saa hanet toistamaan toiveensa, miten hienoa olisikaan Pinocchioon saada elonhenkea. Naissa haikeissa ja mukavissa mietteissa lahdetaankin nukkumispuuhien pariin, mutta aivan kaikki eivat unen paasta millaan tahdo saada kiinni, silla Samu joutuu huomaamaan, ettei naksuttavien seka kilkuttavien kellojen keskella ole lainkaan leporauhaa. Geppettokin aanekkaasti unimuristelee parin metrin paassa, joten hermot ovatkin hyvaa vauhtia karahtelemassa, kun vasahtaneelle ei unia suoda. Harmeista saattaa silloin talloin hyvaakin seurata, silla eipa toinen tiedakaan, millaisia ihmeita tahtomattomien valvojaisten kautta voikaan paasta todistamaan.

Tilaansa tuskaillessaan Samu nakee, miten jostakin tumman taivaan kaukaisuudesta saapuu kohti Geppetton pajaa sinisena hohkaava enkelimainen hahmo, joka kotvan kuluttua toivomuksia taikovaksi haltiattareksi paljastuu. Lampimalla aanella jutteleva hahmo selittaa, etta hyvasydaminen Geppetto on toiveensa toteutumisen ansainnut ja samalla heilauttaa sauvaansa puhaltaen puupoikaan elonkipinan. Haltiatar kuitenkin tiedottelee, etta aivan heti ei Pinocchio ihka oikeaksi pojaksi muunnu, vaan sinne on pitka matka kuljettavana. Taikasauvan heilautus antaakin eraanlaisen mahdollisuuden kasvaa ihmiseksi, mutta ennen kuin maaliin paasee, pitaa pystya osoittamaan rohkeutta, rehellisyytta ja epaitsekkyytta seka tietysti kyeta erottamaan oikea vaarasta.

”What’s a conscience! I’ll tell ya! A conscience is that still small voice that people won’t listen to. That’s just the trouble with the world today. ”

Valtavasti tuleekin vaatimuksia ”vastasyntyneelle”, mika ymmarrettavista syista laittaa paata pahasti pyoralle. Haltiatar uteliasta ja hammentynytta Pinocchiota lohduttelee, etta pulmallisissa paikoissa ja valintojen risteyksissa omatunto tulee auttelemaan. Pinocchio ei tietenkaan tieda, mika se sellainen kuiskuttelija onkaan, eika Samu malta olla sekaantumatta keskusteluun, vaan opastaa melkein-poikaa omatunnon luonteesta. Selitys tosin ei ole aivan loppuun saakka harkittu ja sanojen sekoillessa saattaa herailla lisakysymyksia. Haltiatar tuntuu kuitenkin vakuuttuvan Samun topakasta selvityksesta ja antaa talle hommaksi Pinocchion virallisena omatuntona toimimisen. Niinpa Samun tulee paivystaa pojan valppaana seka reiluna oppaana paikoin kovin kapealla kaidalla polulla, silla maailma on taynna monenlaisia kiusauksia ja houkuttelevan herkullisia vaaria valintoja. Ensimmaisena virkaetuna sirkkakaveri saa upouuden puvun, ja siita eteenpain pitaisi kaytannossa ympari vuorokauden poikakokelasta osata neuvoa.

Lyhyen teoriakatsauksen jalkeen Pinocchio paasee kokeilemaan ensiaskeleiden ottamista ilman, etta kukaan on piuhoista nykimassa. Hiukkasen hoipertelevaista on meno ja kolina Geppetto-parankin uniltaan saikyttelee. Hermot kirealla ja pyssy kadessa han lahteekin kierrokselle selvittelemaan, mika oinen vieras talossa mellastaa ja onpa siina liipasinherkassa olotilassa posauttaa Samun tuonen virroille seilailemaan. Onneksi mitaan ikavampaa ei paase yollisten holtittomien raiskintojen seurauksena syntymaan, vaan Geppetton pelokkuus riemuun vaihtuu hanen vahitellen tajutessa, mita onkaan tapahtunut. Vaikea sellaista yllatysta on todeksi uskoa, mutta viimein vakuuttumisen jalkeen onkin uudelleen laulun ja tanssin aika ilon kohoillessa ylimmilleen. Pinocchiota uusi maailma kovasti hammastyttaa ja kummastuttaa, eli kysymyksia riittaisi, mutta aamuun asti olisi ensin maltettava torkkua.

Aamuaurinkoisen saapuessa kierrokseltaan valoa tuomaan, herailee kylakin reippaaseen vilskeeseen. Lukuisat lapset kohti koulua kipittelevat ja samalle opintielle Geppetto tahtoo Pinocchionkin laittaa. Toinen tuskin on saanut suppeaakaan kasitysta maailmanmenosta, kun jo yksin laitetaan kohti koulua kulkemaan, silla Figaro-kisua ei mukaan paasteta. Samoilla kaduilla kulkee myos pari heppua, joilla saattaa olla keljujakin kujeita mielessaan ja kun tiet risteavat Pinocchion kanssa, niin siinapa sita olisi oiva tilaisuus hoynayttaa herkkauskoista ja houkutella viaton lapsukainen paheiden polulle. Tietenkin tallaisilla touhuilla voisi samalla itse mukavasti lihotetun kolikkopussukan tienailla. Omatuntokin on ensimmaisena aamunaan ratkaisevasti vahtivuorostaan myohassa, joten Pinocchion suostuttelu poikkeamaan koulutielta nukketeatterin lavalle napakalla lupauskimaralla hoidetaan. Rehti Revon maalailut maineesta ja menestyksesta vetavat toista kohti nayttelyuraa, mutta eipa Pinocchio lainkaan tieda, etta ruusuisten puheiden takana voikin odotella raadollinen todellisuus. Hairahduksilla maallista vaellusta aloitellaan ja pitka seka kivikkoinenkin matka pitaisi kulkea ennen kuin lupaus oikeaksi pojaksi muuntumisesta tulee ajankohtaiseksi.

”Prove yourself brave, truthful, and unselfish, and someday, you will be a real boy.”

Pikkuisen Pinocchion tutustuminen maailmaan ei ainakaan omassa mielessa mitaan narkastysta tai tympaantymista aiheuttanut, vaikkakin huolettomalla asenteella varustautunutta kaveria valilla vauhdikkaasti tuupitaan seka kiskotaankin kohti paheellisia polkuja. Naita pikkukepposia ja tuhmuuksia nyt on hankala kaannella sympaattista ja hauskaakin paahenkiloa vastaan, silla alle vuorokauden elamankokemuksella ei viela valttamatta kovinkaan kattavasti ole valinnoistaan vastuussa. Kaikkiaan Pinocchiota voi mielestani puolieloisenakin vaittaa vallan elamaniloiseksi tyypiksi, joka vipeltaa ja tekee, vaikka jarki ei mukaan ehtisikaan. Minusta Pinocchiossa yhdistyykin oivalla tavalla seikkailunhalu, lapsellinen viattomuus, joka johtaa paikoin huvittaviin ja toisaalta taas vaarallisiinkin hairahduksiin ja etenkin elokuvan loppupuolella tulee mukaan paattavaisempaa seka harkitumpaakin toimintaa kaverin alkaessa ottaa enemman vastuuta tekemisistaan. Paljon kehitysta pitaa lyhyeen aikaan saada sullottua, silla lahes nollista lahdetaan liikkeelle ja kyyti on monesti kylmaakin. Pinocchion kasvutarina kuitenkin on varsin viihdyttavaa ja sydamellistakin katseltavaa.

”I dub you Pinocchio’s conscience, Lord High Keeper of the Knowledge of Right and Wrong, Counselor in Moments of High Temptation, and Guide Along the Straight and Narrow Path. Arise, Sir Jiminy Cricket.”

Pinocchio ei ole ainoa, joka sysataan henkista kasvua kannustelevalle taipaleelle, silla eipa se Samu Sirkkakaan tuosta vain ammattitaitoiseksi omatunnoksi pysty muuntumaan, vaikka kaveriaan paremmin onkin maailmanmenosta perilla. Kyllahan Samukin on pariin otteeseen ripustamassa hanskoja naulaan, silla vilkkaan pojan paimentaminen ei hommista helpoin ole ja lisaksi oikeiden valintojen pariin ohjailevaa aanta yritetaan paikoin kovakouraisestikin vaientaa. Tiukan paikan tullen saattaa kayda niinkin, etta Samu itse on paata piiloon tunkemassa, eli vastuuta riittaa kumpaisellekin kulkijalle opeteltavaksi. Yleisesti Samu Sirkka on kuitenkin mielestani elokuvan onnistunein hahmo, eivatka ne luonteen heikkoudet ensimmaisina vastaan tule, vaan pirtea, reipas, iloinen ja huolehtivainen tama pikkukaveri enimmakseen on. Samulla on myos monta roolia elokuvassa, silla Pinocchion moraalisen kompassin lisaksi han toimii tarinan kertojana ja onnistuupa myos olemaan varsin vitsikas heppu siina sivussa. Osa kiitoksista menee tietysti aanena toimineelle Cliff Edwardsille, mutta onpa Samu myos ihastuttavasti animoitu monenlaisine puuhineen ja sopostelevine yksityiskohtineen, joista esimerkkina vaikka pieni peti tulitikkuaskissa.

Geppetto viela taydentelee sopivasti hyvasydamisten, mutta haavoittuvaisten ja hairahduksiinkin taipuvaisten paahahmojen joukkoa. Hankin osaa paikoin pikkuisen ilkikurinen olla, kuten Figarokin saa huomata, mutta kaikkiaan hyvinkin helposti kekseliaita esineita vakertelevasta Geppettosta tykkailee. Verstaan puuhasteluja sulostuttavat entisestaan Figaro ja Cleo, joiden kautta saadaan elainsopoilyakin kuviin, mika ei tietenkaan lainkaan haittaa. Miellyttavaa vaikutelmaa lisailee roolissa hopotteleva Christian Rub, joka on Edwardsin kanssa mielestani elokuvan muistettavinta osastoa, mita nayttelijoihin tulee. Geppetton hilpeaa laulelua ja tanssahtelua seurailee suu hymyssa, mutta kyllahan toisenlainen liikuttaminenkin onnistuu. Puolivalin kohdilla odottelee murheellinen seka raastava ero ja se kurkussakin tuntuu, kun toinen synkkaa yotaan tallustaa aani murtuen myrskyssa huudellen. Yksikaan paakolmikosta ei ole silla tavalla taydellisia hahmoja, etta osaisivat tilanteessa kuin tilanteessa oikeat sanat lausahtaa ja valinnat tehda, mutta jokainen herattaa sympatiaa ja saa toivomaan asioiden viela aurinkoisemman kaanteen saavan.

Pitaahan pahisosastostakin tietysti pikkuisen puhella ja naista kyseenalaisista tyypeista ensimmaisena Pinocchion tielle astelee kaverikaksikko Rehti Repo ja Kimi, jotka kirjaimellisesti toisen koulumatkan katkaisevat alkuunsa. Ilkimysasteikolla liikutaan tassa vaiheessa viela alemmilla tasoilla, vaikkakin kovin keljusti nama tahtovat Pinocchion hyvauskoisuudesta hyotya. Myohemmin samaiset veikkoset olustellessaan viela tylyilla huiputuksillaan rehentelevat, eika todellakaan katumusta ole havaittavissa toisen myymisesta orjuuteen. Ennemmin Rehti Repo on valmis Pinocchion toistamiseenkin harhateille johdattelemaan, jos vain tilaisuus ilmenee. Naiden kaverusten touhu ei viela niin aarimmaisen haijyna nayttaydy, mika varmaan johtuu myos huvittavasti touhottavasta Kimistakin. Joka tapauksessa en ainakaan menisi pelottaviksi naita velmuja luonnehtimaan, mutta sitakin osastoa on tarjolla. Minusta nukketeatteria pyorittava Stromboli onkin astetta ilkeampi tapaus ja vaikka hanen yleisilmeensa usein lupsakalta vaikuttaakin, niin lahes jatkuvasti tuntuu pinnan alla jokin rayhaavampi rajahdys vartoilevan. Kunhan paastaan pois uteliaiden silmien katseesta ja pikkuisen pintaa raaputellaan, niin julmempi puoli nakyvasti pilkisteleekin. Tyyppihan ei lahde edes lohduttelevia lupauksia valehtelemaan, vaan tylysti tokaisee, ettei mitaan kultaisia elakepaivia ole tiedossa, vaan suosion sammuessa ura paatetaan polttopuupinoon.

”Give a bad boy enough rope, and he’ll soon make a jackass of himself.”

Lahemmas kauhuelokuvienkin kamaluuksia paastaan, kun kuvioihin tulee mukaan mystinen vankkurimies synkkien salaisuuksien saarineen. Tieda sitten, lahennellaanko jo silkkaa pahuutta, mutta parempia puolia ei millaan mieleen tule ja lisaksi silmistakin kaikenlaiset kujeilevat tuikahdukset uupuvat. Ymmarran kylla, jos etenkin pienempia katsojia alkaisi pelottamaankin taman hepun katalia puuhia seuraillessa ja sama patee pitkalti Monstro-valaaseen. No, ehkei sita oikein voi samalla tavalla pahiskerhoon laskea, mutta vallan hurja seka hirmuinen ilmestys on kyseessa. Monstrosta onnistuneesti tummin savyin maalaillaankin todellinen painajaisten peto, joka ei armopaloja ole jakelemassa, vaan kalaparvet, uimarit ja kokonaiset aluksetkin tuosta vain suuhunsa hotkii ja popsii. Mitaan mukavaa viimeista reissua synkkiin syovereihin ei todellakaan ole luvassa, jos taman ahneen kidan eteen eksyy. Ilkimysosastoakin saa siis kehua melkoisen hyvaksi valikoimaksi. Minusta tama selkeahko ”tyojako” toimii paremmin kuin etta yritettaisiin vaikka tunkea kaikkia ominaisuuksia yhteen tai kahteen paapahikseen. Nyt saadaan mukavasti vaihtelua ja leikittelevampaa puoltakin luontevasti sekaan.

”Yep, temptations. They’re the wrong things that seem right at the time. but. uh. even though the right things may seem wrong sometimes, or sometimes the wrong things. ”

Tyyppien tormaillessa toisiinsa, saa Pinocchio vahan ankarampia oppitunteja elelysta ja siita, miten maailma pyorii. Vaikka sita mielessaan ehtisikin paattamaan, etta epamaaraiset nayttelytouhut saavat taakse jaada, niin eihan houkutus ihan niin helposti irti paasta. Paikoin kovatkin laksytykset tuovat mieleen vanhempien satujen vahemman silotellut ja tylymmat opetukset, mika ei sinansa erityisen ihmeellista ole, koska elokuvalla on ikaa runsaat 75 vuotta ja alkuperainen Pinocchio-satu juontaa 1800-luvulle. Mainittakoon kuitenkin, ettei Pinocchio missaan taysin julmassa ja karussa maailmassa joudu seikkailemaan, jossa virheista ja hairahduksista laitettaisiin peli kerrasta poikki. Kuten tuli mainittua, niin lahes kaikilta hahmoilta puutteellisuuksia loytyy, jos etsia tahtoo. Asioita annetaan anteeksi ja uusia mahdollisuuksiakin jaellaan. Valilla niita ja parempia paivia joutuu tosin lohduttomista syvyyksistakin etsimaan. Samalla kuitenkin muistutellaan, etta huonommalla onnella hurjistelevammat huvitukset ja hurmiot voivat tarvella koko elaman.

”Tobacco Row, Tobacco Row! Get your cigars, cigarettes, and chewing tobacco! Come on in and smoke your heads off! There’s nobody here to stop you!”

Naista puuhista puhuttaessa ei tietenkaan sovi jattaa mainitsematta kurittomien ja huonotapaisten poikien houkutukseksi suunniteltua Huvitusten saarta. Muiden juttuja lueskellessa olen saanut kasityksen, etta juurikin tama jakso eniten joitakin katsojia tassa Disney-klassikossa narastyttaa ja kauhistuttaa. Tappelutalossa rahistaan kuin viimeista paivaa ja tupakkatiella paasee honkimaan sikareja niin paljon kuin keuhkot vain kestavat. Sinansa huvittaa ajatella, millaisen reaktion vastaava jakso aiheuttaisi nykyaan uudessa piirretyssa, kun aikuisemmille suunnatuissa elokuvissakin tupruttelua voimakkaasti paheksutaan. No, riehumisen, sekasorron ja havityksen varittama iltama tuo esille niita tuhmuroinnin hauskoja puolia ja kyllahan siina aaneenkin naurahtaa, kun Pinocchio viattomalla aanellaan toteaa, etta remuaminen onkin oikeastaan varsin kivaa touhua.

Itse en onnistunut hirmustumaan moraaliraivoon tai hillitympaankaan paheksuntaan yltymaan naita tuokioita silmaillessani. Ennemmin huolettomat harharetket hivenen ylilyodyssa rellestyksessaan hymyilyttivat. Siita tekeekin mieli kiitella elokuvaa, ettei edes naissa opettavaisemmissa hetkissakaan vaihdeta ryppyotsaiselle tosikkovaihteelle, vaan mukaan ujutellaan luontevasti huumoriakin. Ei tietenkaan siten, etta koko homma silkaksi pelleilyksi taiteiltaisiin, mutta joko kuvallisia tai sanallisia vitseja saadaan sekaan sopimaan. Mielestani Huvitusten saarella tapahtuva jakso on mainio esimerkki tallaisesta elokuvanteosta, silla hassuttelusta vaihdetaan lahes saumatta hirvitykseen, kun toilailukomedia heilahtaa hetkessa tavoittelemaan kauhuelokuvamaisia tunnelmia. Muutenkin sanoisin, etta missaan vaiheessa Pinocchio ei ala tuntua tympealta moraalisaarnalta, vaan se on erinomaisen viihdyttavaa menoa.

”A lie keeps growing and growing until it’s as plain as the nose on your face.”

Jos joillekin Huvitusten saari melskeineen on elokuvan pahimpia puolia, niin itse laittaisin sen suosikkijaksojen joukkoon. Siina niin moni osanen saadaan melkoisen lyhyessa ajassa paikoilleen loksahtelemaan, ettei voi kuin ihailla. Elokuvassa on kuitenkin niin reilu ropsaus suloisuuttakin, ettei pieni pahennus sita tarvele. Myos huima valasjahti kelpaa huippuhetkien joukkoon vedenalaisine maailmoineen. Tietenkaan ei sovi unohtaa Pinocchion toista kohtaamista keijun kanssa, mika saa puunenun vallan holtittomasti venahtelemaan. Kyseisessa jaksossakin oli kepeampi ja hassuttelevampi henki kuin mita muistelin tai oletin. Eihan siina voi olla hymyilematta, kun toinen kirkkain silmin yrittaa juksailla itsensa kuiville, mutta kuoppa vain syvenee. Yksityiskohtainen animointi taas jatkuvasti ilahduttelee ja ihastuttelee silmia. Suunnilleen kaikki alkupuolen jaksot Geppetton pajassa ovat tassa mielessa lahes puhdasta kultaa. Naissa tuokioissa yhdistyy vinkea kekseliaisyys, kuten vaikkapa vahan kyseenalaisiakin puuhia kuvaava eloisasti melskaava kelloseinama ja samalla herttaisen vanhahtava sulostelu. Mielikuvituksellinen ja hyvantuulinen piirtely ei toki puuverstaaseen rajoitu, vaan esimerkiksi aamupuuhiinsa heraileva kyla on miellyttavan vilkasta vilkuiltavaa.

Pinocchio ei ole Disneyn runsaimmin laulelevaa tuotantoa, mutta hyvia ja hauskoja hetkia loytyy tassakin sarjassa. Elokuvaa kaynnisteleva herkka When You Wish Upon a Star on tosiaan noussut eraanlaiseksi klassikoksi. Kappale kylla on sydamellinen ja saa herkistelemaan, mutta musiikkinumerona ei valttamatta erityisen muistettava, silla taustalla lahinna alkutekstit vaihtuvat. Satuinpa kuuntelemaan levylta loytyvan paivitetyn nakemyksen Meaghan Jette Martinin esittamana. Sanotaanpa siita vaikka kiltisti siten, etta olisi voinut jaada kuuntelemattakin, silla kyseisesta tulkinnasta se sydamellisyys pitkalti uupuu ja kyseessa on minusta ennemmin kolkohko yhdentekeva jumputus. Jos palataan elokuvan laulujaksoihin, niin omiin suosikkeihin kuuluu Hi-Diddle-Dee-Dee, jossa Rehti Repo vauhdikkaasti ja vastustamattomasti houkuttelee Pinocchiota teatteriuran pariin. Toinen onkin sitten Pinocchion ensiesiintyminen kappaleen I’ve Got No Strings tahdissa, joka alkukompelyyksien ja kompurointien jalkeen lahtee paremmin sujumaan. Ehka sekaan osio ei menisi nykyaan tuotantoa valvovien silmien lapi samanlaisena, mutta huvittava esiintyminen se joka tapauksessa on. Voisi myos mainita, etta elokuvan laulut painottuvat leikkisampaan ensimmaiseen puolikkaaseen, ja ne siirtyvatkin pitkalti pois myohempien vakavampien puuhien tielta.

”Little puppet made of pine, awake. The gift of life is thine.”

Pinocchio tuli omaan kokoelmaan osteltua vahan puolivahingossa, enka uskonut siita laheskaan nain paljon innostuvani ja talla tavalla olen toki erittain mielellani vaarassa ennakkokasityksineni. Monessakin mielessa sen saa summailla erinomaisen positiiviseksi yllatykseksi, joka kovakatisempien opetustensa lomassa viljelee reippaasti huumoria, eika lempeyttakaan ole tarinasta pois potkittu. Eteneminen osaa paikoin olla kohtalaisen pompsahtelevaista, mutta kaikkiaan Pinocchio on mielestani varsin sujuvasti rapsakat 80 minuuttiaan rullaileva elokuva, joka koskettavat hetkensakin omaa. En sentaan innostu sita listoillani aivan niiden sydamellisimpien Disney-teosten kerhoon liittelemaan, silla onhan niita riipaisevampia ja herttaisempiakin ystavyyskuvauksia tullut katseltua. Muuten Pinocchio kylla melko ylos sijoittuu, jos mietiskelen naita toistaiseksi nakemiani klassikkosarjan elokuvia.

Aiemminkaan en tietenkaan ole taysin kartellut Disney-klassikkojen alkupaata, vaan harvakseltaan sieltakin elokuvia hyllyihin haalinut ja katsellut, mutta Pinocchio myonteisine vaikutuksineen laittaa pohtimaan uudelleen kieltamatta hiukkasen nihkeaa asennoitumistani katsomattomiin 1940- ja 1950-lukujen klassikkoihin. Jospa sittenkin niitakin pitaisi runsaammin katselulistalle laitaa, hmmm. hmmm! Kaikkiaan elokuvaa katsellessa on vaikea uskoa, etta tuolloin Disneyn studioilla valmistumisaikoihin viela opeteltiin pitkien piirroselokuvien tekoa ja tekniikka oli huimassa kehityksessa. Miltaan hapuilevalta harjoitustyolta se ei todellakaan vaikuta, vaan lukuisista kirjoittajista ja ohjaajista huolimatta viimeistellylta elokuvalta, jota ei todellakaan tarvitse lahtea puolustelemaan siina hengessa, etta onhan se yli 75 vuotta vanha ja kaikkea. Siina yhdistellaan mielikuvituksellisesti, toimivasti seka jannittavasti monenkirjavia ideoita ja ennen kaikkea viihdyttavyydesta lainkaan tinkimatta. Nykyaan nahtynakin iloa silmille riitti enemman kuin rohkenin toivoakaan.

Pikkuisen tarinaa elokuvan tekemisesta ja taustoista:

Parhaiden online-kasinoiden luokitus 2020:
  • CASINO-X
    CASINO-X

    1. sija sijoituksessa! Valtavat jättipotit!

  • JOY CASINO
    JOY CASINO

    2. sija sijoituksessa! Luotettava kasino.

Arvostelut online-kasinoissa

;-) :| :x :twisted: :smile: :shock: :sad: :roll: :razz: :oops: :o :mrgreen: :lol: :idea: :grin: :evil: :cry: :cool: :arrow: :???: :?: :!: